Sakari Kouti Tolkun vihreä

Keinoja ylivelkaantumisen torjuntaan, osa 1

  • Keinoja ylivelkaantumisen torjuntaan, osa 1
  • Kotitalouksien velkaantumisaste 1975-2017
    Kotitalouksien velkaantumisaste 1975-2017

Tulisikö pikavippiyhtiöitä tai niiden omistajia tuomita rikoslain kiskontapykälän perusteella? Entä asuntojen velattomissa hinnoissa ilmoittaa myös osuus vuokratontin lunastushinnasta ja tonttivuokran todellinen vuosikorko?

Suomalaiset velkaantuvat nopeasti. Kotitalouksien velkaantumisaste on jo 130 % käytettävissä olevista tuloista. Maksuhäiriömerkintä on 380.000 suomalaisella, eli lähes joka kymmenennellä täysi-ikäisellä.

Oheinen Tilastokeskuksen Findikaattorin kuva näyttää (punainen viiva on allekirjoittaneen lisäämä), että kotitalouksien velka suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin oli vuonna 1975 alle 40 % ja nyt yli kolminkertainen. Se on kasvanut muuten suoraviivaisesti, mutta erityisen nopeaa kasvu oli suuren laman edellä 1980-luvun lopun ylikuumenemisessa. Uusi nopea nousu alkoi 2002, kun markka oli vaihtunut euroksi. Kaikki summat olivat yhtäkkiä kuusi kertaa pienempiä, jolloin mm. entinen 1,5 miljoonan laina oli enää 250.000. Myös laina-aikojen pidentyminen ja lamasta toipuminen auttoivat kehitystä.

Onneksi Suomen 130 prosentin velkaantumisaste on muita Pohjoismaita pienempi. Ruotsissa luku oli pari vuotta sitten 180 %, Norjassa 230 % ja Tanska Euroopan suurin, 285 %.

Velkojen ja velkaantumisen numerohaarukka on iso. Toisaalta kyse on satojentuhansien asuntolainoista, toisaalta paljon pienemmistä pikavippi- ja perintäkuluista. Jälkimmäisetkin kyllä kertyessään ovat kohteelleen liian rankkoja.

Tehokkaita keinoja oman ylivelkaantumisen ehkäisyyn olisivat, että valitsee jo synnytyslaitoksella rikkaat vanhemmat, ottaa puolison rikkaasta suvusta, myy kannattavan yrityksen tai voittaa lotossa (enemmän kuin neljä ja lisänumero). Näistä mikään ei koske kovin montaa ihmistä, joten meidän loppujen täytyy pärjätä muilla konsteilla.

Tässä artikkelissa (osa 1) esitetään ylivelkaantumisen torjuntakeinoja pikavippien kuriin laittamisella sekä asuntokaupoissa hintatietoisuutta parantamalla ja asuntolainojen kestoa rajaamalla.

 

Pikavipit kuriin

Rikoslain kiskontapykälä (36 luku, 6 §) sanoo seuraavaa: "Joka käyttämällä hyväksi toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta jonkin sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen, on tuomittava kiskonnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Lisäksi: "Kiskonnasta tuomitaan myös se, joka luotonannossa ottaa tai edustaa itselleen tai toiselle korkoa tai muuta taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa luotonantajan suoritukseen". Tämän kohdan perässä on vielä muutama huomioon otettava asia.

Saman luvun 7 § sisältää törkeän kiskonnan, mm.: "Jos kiskonnassa tavoitellaan huomattavaa hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja kiskonta on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiskonnasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi."

Allekirjoittanut ei ole oikeusoppinut, mutta tuntuu oudolta, ettei pikavippifirmojen omistajia tuomita kiskonnasta tai jopa törkeästä kiskonnasta. Niin hyvin nuo 6 § ja 7 § sopivat pikavippitoimintaan. Toki on aina selkeämpää, jos aiheesta tehdään varta vasten lakejakin.

Pikavippifirmoja on yritetty kaitsea, mutta aika verkkaisesti. Vuosikausien jälkeen vuonna 2013 säädettiin 50 % korkokatto alle 2000 euron lainoille. Seurauksena pikavippifirmat alkoivat niputtaa lainoja isommiksi tämän rajan ylle.

Nyt oikeusministeri Häkkänen on sinänsä ansiokkaasti uudestaan tarttunut aiheeseen. Tarkoitus on ulottaa korkokatto kaikkiin muihin kuluttajaluottoihin, paitsi esinevakuudellisiin asuntoluottoihin. Korkokatto alenisi 30 prosenttiin ja sen laskutapaa täsmennettäisiin. Lisäksi muita luottokuluja saisi periä päivää kohden vain 0,01 % luoton määrästä, ja korkeintaan 150 e vuodessa.

Viimeksi mainittu muiden kulujen katto on hyvä asia. Tv:ssä näytetyssä eräässä pikavippilaskussa oli ehkä 100 e pääomaa, toinen mokoma korkoa ja sitten kenties 200 e "muita kuluja".

Korkokatto 30 % on turhan korkea. 20 % olisi parempi, mutta oikeaan suuntaan muutos kuitenkin on. Elinkeinotoiminnan hinnoitteluvapaus ei saa koskea korkoja, koska ne eivät ole niinkään hintoja, vaan painovoiman kaltaisia "luonnonsuureita". Jos painovoima tai korot ovat kovin vinksallaan, niin ne vetävät maailmaakin vinksalleen.

 

Asuntojen hinnat selkeiksi ja asuntolainojen keston säätely

Uuden asunnon myyntihinta saadaan näyttämään todellista pienemmältä, kun siinä ei ole mukana yhtiölainan eikä mahdollisen vuokratontin osuutta. Tähän liittyy kaksi ongelmaa: hintatietoisuus ja velanmaksukyvyn arviointi.

  • Hintatietoisuus. Kun hinta näyttää todellista pienemmältä, niin ostaja saattaa sitoutua maksukykyään suurempaan velkaan. Niinpä kokonaisvastuut tulisi ilmoittaa selkeästi. Velattomassa hinnassa täytyy onneksi jo nyt ilmoittaa yhtiölainan osuus. Lakiin tulisi lisätä, että myös osuus vuokratontin lunastushinnasta tulee ilmoitaa osana velatonta hintaa. Lisäksi markkinoinnissa tulisi näkyä tonttivuokran "todellinen vuosikorko". Se on usein noin 5 %, eli huomattavasti yleistä korkotasoa ylempänä. Näissä saattaa olla korotusautomaatteja, joten markkinoinnissa pitäisi ilmoittaa myös, mitä lunastushinta ja vuosikorko ovat kymmenen vuoden päästä.
  • Velanmaksukyky. Myyntihinta on kenties vain viidennes siitä velattomasta hinnasta, jossa ovat mukana yhtiölaina ja vuokratonttivastuu. Ostaja tarvitsee siis omaa rahaa ja/tai pankkilainaa vain viidenneksen ostoksensa arvosta. Hänen pitää aikanaan kustantaa myös loput 80 %, mutta kukaan ei arvioi hänen maksukykyään niiden osalta. Asunnon rakennuttajaa/myyjää asia ei kiinnosta, koska mahdolliset maksuongelmat eivät koske heitä. Ne kaatuvat asunnon ostajan tai viime kädessä asuntoyhtiön muiden osakkaiden syliin. Myöskään yhtiölainan myöntänyt pankki ei ole asiassa mukana. Se on aikanaan myöntänyt kyseisen lainan asuntoyhtiölle rakennuttajan esityksestä. Velkaan sitoutuvaa ostajaa ei siis kohdata. Tähän auttaisi, jos yhtiölaina ja vuokratonttiosuus saisivat olla korkeintaan 50 % asunnon velattomasta kauppahinnasta. Lisäksi näiden tulisi näkyä positiivisessa luottorekisterissä.

Hieman karrikoiden voisi sanoa, että ennen maksettiin asuntolainaa pois tonni kuussa kymmenen vuoden ajan, mutta nykyisin tonni kuussa 25 vuoden ajan. Näin on varsinkin pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa. Asuntolainojen maksimiaikaa tulisi rajoittaa, mikä hillitsisi hintojen nousua ja velkaantuneisuuden kasvua. Kiristys pitäisi tehdä hitaasti ja varovasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jonirikkola kuva
Joni Rikkola

Porvarivaltio saarnaa, ettei velaksi voi elä ja samaan aikaan kaksinaismoraalisesti Nuoret pakotetaan velkaantumaan opiskellessa ja yritystuet jatakauset tuplattiin. Kannattaisiko aloittaa tästä mallista, ettei opeteta nuoria elämään velaksi, vaan kustannetaan se koulutus elämisineen. Lopetetaan sijoittajienkin tukeminen velkasi.

Ehkä sesyntyvyyskin joskus nousee kun on toivoa jossain, valtio ja sen moraali ensin kuntoon

Toimituksen poiminnat