Sakari Kouti Tolkun vihreä

Keinoja ylivelkaantumisen torjuntaan, osa 2

  • Keinoja ylivelkaantumisen torjuntaan, osa 2

Vaikuttaa siltä, että perintäyhtiöt rikkovat kuluttaja-asiamiehen linjauksia esimerkiksi perimällä kaavamaisesti ylärajan mukaisia eikä kohtuullisia kuluja. Tässä osassa 2 puhutaan perintätoiminnasta, positiivisen luottorekisterin kattavuudesta ja valistuksen mahdollisuuksista.

Osassa 1 käytiin läpi velkaantumisen taustaaa, pikavippien kuriin saamista sekä asuntolainojen suuruutta.

 

Positiivinen luottorekisteri käyttöön

Suomessa tulisi olla positiivinen luottorekisteri, jossa olisi (ainakin lähes) reaaliaikaiset tiedot kulutus- ja asuntoluotoista, asuntojen yhtiölaina- ja vuokratonttivastuista, pikavipeistä ja esimerkiksi tuhatta euroa suuremmista osamaksuveloista sekä luottokortin käyttörajoista.

Järjestelmä estäisi ylivelkaantumista, koska luotonmyöntäjät saisivat kokonaiskuvan luotonhakijan tilanteesta. Velkaantumisen seuranta myös kansantalouden tasolla helpottuisi.

Positiivisen luottorekisterin kohdehenkilön tulisi itse voida päättää, kenet hän valtuuttaa näkemään omat velkatietonsa. Kansantalouden tasolla tosin Suomen Pankin tai Tilastokeskuksen tulisi saada tiedot yhteissummina valtuutuksista riippumatta.

Positiivisen luottorekisterin toteuttamisesta onkin julkaistu syyskuussa oikeusministeriön selvitys. Sen laatii yritysoikeuden professori Erkki Kontkanen ja tietoturvan osalta asianajaja Jukka Lång. Rekisteriä ehdotettiin verohallinnon yhteyteen, jossa on jo kohta aloittava kansallinen tulorekisteri. Valitettavasti arvion mukaan rekisterin käyttöön saaminen kestäisi viitisen vuotta.

Julkisen vallan ylläpitämän rekisterin ohella toinen vaihtoehto on Asiakastieto Group Oyj:n kuutisen vuotta sitten perustama kulutusluottorekisteri. Siihen ovat äskettäin liittyneet Danske Bank ja Nordea, ja kun aiemmin mukana jo olivat pikavippifirmat, Aktia ja POP-pankkien keskusluottolaitos Bonum, niin isoista pankeista ulkona on enää OP-ryhmä. Nykyisen rekisterin rinnalle on harkittu perustaa erillinen asuntoluottorekisteri.

Edellä kuvatuista verohallinnon rekisteri tuntuu paremmalta, joskin viisi vuotta on pitkä aika.

 

Perintätoiminta reiluksi

Nykyisellään perintäkulut (osittain) turhaan kasvattavat vähävaraisten velkataakkaa. Kuluttaja-asiamiehen linjausten mukaan:

  • "Velallinen on vastuussa perintäkulujen korvaamisesta vain pääsaatavan velkojalle. Perimistoimistolla tai muulla toimeksisaajalla ei siis ole omissa nimissään oikeutta vaatia velalliselta korvausta perintäkuluista."
  • "Velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut." ja "Perintäkulujen tulee olla velkojan todellisia kustannuksia. Velalliselta saa vaatia toimeksisaajan suorittamasta perinnästä aiheutuneina kuluina enintään sitä rahamäärää, jonka velkoja on sen ja toimeksisaajan välisen sopimuksen perusteella toimeksiannosta velvollinen suorittamaan. Velkojalla on viime kädessä näyttövelvollisuus siitä, että se on suorittanut tai on velvollinen suorittamaan sen rahamäärän, jota velalliselta vaaditaan perintäkuluina."
  • "Kohtuusvaatimuksen lisäksi perintäkulujen määrälle on asetettu ylärajat. Kohtuulliset perintäkulut eivät tarkoita sitä, että ne olisivat kaavamaisesti samat kuin lain asettamat ylärajat."

Vaikuttaa siltä, että perintäyhtiöt rikkovat näitä kaikkia, ne mm. haluavat periä säännönmukaisesti lain ylärajojen mukaan, näyttävät perivän kohtuullista suurempia kuluja ja sellaisia, jotka eivät perustu todellisiin kustannuksiin.

Esimerkiksi Intrum Justitia Oy:n liiketulos oli viime vuonna 24 % liikevaihdosta, mikä on huomattavasti enemmän kuin mihin yritykset keskimäärin pystyvät. Pitäisikö lain asettamia ylärajoja pienentää?

Osa perintäyhtiöiden tuotoista tulee (pien)yrityksiltä. Jos yhden miehen yhtiön 105 e laskun maksu kauppakamarille on pari viikkoa myöhässä, voi perintäyhtiö karhuta tältä yksinyrittäjältä 110 euron perintäkuluja. Suomessa on sinänsä elinkeinovapaus ja sopimusvapaus. Kaupan osapuolet voivat yleensä sopia haluamansa hinnan. Perintäkulujen kanssa maksajan osaa tarjotaan kuitenkin taholle, joka ei ole asiaa ollut lainkaan sopimassa. Voiko siis perintäyhtiö karhuta mitä tahansa summaa, jonka kehtaa?

Tulisi kieltää, että yksittäinen taho voi käyttää määräysvaltaa tai omata merkittävää omistusta samaan aikaan luotonantoa ja perintää harjoittavissa yrityksissä. Pikavippifirmoissa on tällaisia yrityspareja.

Jos velka-asioiden oikeudenkäynneissä tuomarit hyväksyvät turhan suuria perintäkuluja, heitä tulisi kouluttaa kiinnittämään huomiota perintäkulujen asiallisuuteen.

Ylivelkaantuneen perintäkuluja voisi helpottaa myös viemällä riidattomat asiat vapaaehtoisen perinnän jälkeen suoraan ulosottoon. Velallinen voisi kuitenkin halutessaan estää tämän käräjäoikeudessa. Nykyisin on tapauksia, joissa ylivelkaantuneen velkataakasta kohtuuttoman iso osa on pelkkiä perintäkuluja. Tämä ei tietenkään auta velallista, muttei luultavasti myöskän alkuperäistä velkojaa.

 

Valistus

Ylivelkaantumisen syitä ovat luultavasti ainakin seuraavat:

  • Euron käyttöönoton myötä tapahtunut summien pieneneminen kuudenteen osaan. Muutoksesta on tosin jo 16 vuotta, eli vaikutus on heikentynyt, mutta näkynee edelleen esimerkiksi asuntojen ja kesämökkien hintatasossa. Se voi näkyä myös "pikkusummissa", kuten kahvikuppi tai pysäköintimaksu. Euron myötä onkin tapahtunut osittainen tulojen ja omaisuuksien uusjako. Niillä ei tosin ole hätää, joiden palkka on markka-ajasta kuusinkertaistunut.
  • Työelämän sirpaleisuus, varsinkin nuorilla. Siis pienet ja epäsäännölliset tulot.
  • Sähköinen maksaminen, jolloin ehkä liian helposti rahat valuvat käsistä.
  • Mainonnan luomat ärsykkeet ja tarpeet sekä tavoite pysyä kaverien kulutustasossa.
  • Saalistajat, kuten edellä kuvatut pikavippi- ja perintäyhtiöt.
  • Elämän vastoinkäyminen. Näihin pitäisii jokaisen varautuakin, mutta aina se ei ole mahdollista.
  • Kuluttajan talousosaaminen. Tähän voidaan vaikuttaa valistuksella.

Luonteva paikka opettaa taloustaitoja ovat peruskoulut ja keskiasteen opinahjot. Vuonna 2016 voimaan tulleen uuden opetussuunnitelman myötä opetusta onkin jo peruskoulujen neljänsillä luokilla.

Pankkitilit ovat avautumassa niin, että ulkopuolisten tahojen kehittämät sovellukset voivat niihin kytkeytyä – käyttäjän luvalla. Tämä mahdollistaa käyttäjille sovellukset, joilla he voivat aiempaa tarkemmin ja havainnollisemmin seurata rahankäyttöään ja esimerkiksi nähdä ennusteita rahatilanteensa tulevaisuudesta.

Pitäisikö esimerkiksi 2.000 euroa suurempia luottoja ottavilla olla "lainanottajan ajokortti"? Netin kautta tai kännykkäsovelluksella perusasioiden opetus ja loppukoe olisivat hyvin helppo toteuttaa.

Aiheesta on myös monia vanhan kansan sananlaskuja.

  • "Suu säkkiä myöten."
  • "Hullu mies Huittisista, syö enemmän kuin tienaa."
  • "Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa."

Niinpä aihe ei missään nimessä ole uusi. Nykyaikana on kuitenkin edellä kuvattuja syitä siihen, että velkaantuminen ja ylivelkaantuminen lisääntyvät. Artikkelin keinot auttaisivat osaltaan tätä arveluttavaa kehitystä jarruttamaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat