Sakari Kouti Tolkun vihreä

Pekka Haavisto sovittelijana?

Onko Pekka Haavisto jakautuneen kansan puoliskojen keskellä vanhan sovittelijaluonteensa vuoksi?

Ruotsissa on perinteisesti ollut kaksi suurta blokkia, joista vaalien jälkeen suurempi muodostaa hallituksen. Nyt siellä onkin kolme suurta blokkia, ja näistä pari kieltäytyy yhteistyöstä muiden kanssa. Niinpä on matemaattinen mahdottomuus saada enää enemmistöä kasaan.

Monessa maassa kansa on jakautunut kahtia, esimerkiksi Yhdysvalloissa demokraatit ja republikaanit. Syntyyköhän kohta kaksi erillistä ihmislajiakin, jos kahtia jakautuneiden puoliskojen välillä ei mm. voida mennä naimisiin?

Myös Suomessa on tuota kahtia jakautumista, jota varmaan parhaiten edustavat vihreät ja perussuomalaiset. Tuntuu että toisen puolen mielipiteitä ei kunnioiteta, puhumattakaan niiden ymmärtämisestä. Tällöin rakentava keskustelu ja sitä seuraavat ratkaisujen jalostuminen ja paraneminen ei myöskään ole mahdollista.

On todennäköistä, että vihreiden ja perussuomalaisten ajatusmaailmat ovat niin kaukana toisistaan, että he eivät ensi kesänä ole samassa hallituksessa. Itse kuitenkin ymmärrän heitä, jotka sanovat, että käydään vaalit ensin, ja sitten neuvotellaan asiapohjalta kaikkien kanssa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Haavisto ja Tynkkynen hakevat yhteistä hyvää.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Haavisto on äänten kalastuksen tuuliviiri. Tänään hän ei enää hyväknyt Perussuomalaisia halituskumppaniksi. Kyllä noilla puheilla yltää jo takinkäännön mestaruussarjaan.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Eipä sopinut äärivihreille sovittelevan Haaviston aatos; asia ratkaisee eikä se kuka esittää.

Käyttäjän kjjokinen kuva
Kari Jokinen

En ymmärrä ajatusta kansan jakautumisesta kahtia.
On havaittavissa, että jotkut politiikassa toimivat ottavat jyrkkiä kantoja, joissa he jopa sulkevat osan kansalaisista oman toimintakelpoisen maailmansa ulkopuolelle syistä, jotka liittyvät näiden poliitikkojen julkisuudessa esittämiin mielipiteisiin.

Mielipiteet ovat tärkeitä, ja on hyvä, että me äänestäjät saamme niistä tietoa ennen vaaleja. Saatamme jopa tehdä äänestyspäätöksiä näihin mielipiteisiin perustuen. Tässä mielessä on myös tärkeää, että jo ennen vaaleja saamme tietää, että Emma Karin ja Ville Niinistön Vihreät ei aio olla yhteistyössä perussuomalaisten kanssa. Haaviston mielipide ei ole niin tärkeä, koska vaalien jälkeen hän ei kauaa ole puolueen johdossa.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Kyllä Suomen kansa on tällä hallituskaudella jakaantunut entistä selvemmin köyhiin ja köyhtyviin ja toisalta hyvin toimeentuleviin. Leikkaukset ovat kohdentuneet pahiten työttömiin ja vanhusväestöön. Sen päälle tulevat syrjäytyneet nuoret. Heitä on aiempaa enemmän. Jopa Sipilä itse on todennut, että tulikohan leikattua liikaa.

Toisella puolen ovat teollisuudet saamat elinkeinotuet. Ne ovat kasvaneet, vaikka tarpeen pitäisi vähetä. Terve yritystoiminta maksa veroa toiminnastaan. Sen päälle tulevat työntekijöiden verot. Ei asia voi olla niin, että tuet ylittävät yrityksen yhteiskunnallisen tuoton. Sellainen yritys on kansantalouden rasite.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Yritän tässä nyt sanoa taas sen, minkä kait pitäisi olla itsestäänselvä perusongelma.

Eiköhän se problematiikka vihreiden ja perussuomalaisten välillä ole puolueiden sekundääriaiheissa ja kannattajakunnan ajattelussa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja populismin akselilla.

Vihreillä puolueen primäärinen kantava asia on ympäristönsuojelu, mutta sen ympärille on tullut liberaalin äänestäjäkunnan muitakin tärkeitä aiheita, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Persuilla on sittemmin valtaan noussessa halla-aholaisuudessa ollut primäärisenä aiheena maahanmuutto, sekä sitten sekundäärisemmin joukko muita populistisia tai konservatiivisia kysymyksiä, kuten populistinen vastustus joissain nihkeiksi koetuissa ympäristöasioissa ja joidenkin ajamat esimerkiksi avioliittoa koskevat konservatiiviset kannat.

Primääriaiheissa siten tuskin on suurta ristiriitaa, suurempi ongelma on sekundääriaiheissa ja suvaitsemiskulttuurien konfliktissa.

Jos puolueet oikeasti haluavat edistää primääriaiheitaan, epäilemättä mahtuvat hallitukseen hyvässä sovussa. Ongelma tietenkin on, että juuri ne sekundääriaiheet ovat ne, minkä avulla puolueet laajentuvat yhden asian puolueista laajaa kannatusta saaviksi kansanpuolueiksi.

Toimituksen poiminnat